maanantai 15. syyskuuta 2014

rivit 4-6

4 Ahi quanto a dir qual era è cosa dura
esta selva selvaggia e aspra e forte
che nel pensier rinova la paura!

Oi kuinka piinallista onkaan kuvailla tuota karua, julmaa ja vaikeakulkuista metsää. Pelkästään sen muisteleminenkin jo herättää pelon mielessä.

Dante korostaa paikan synkkyyttä ja julmuutta. Viidennellä rivillä hän kuvailee metsää kolmella adjektiivilla: selvaggia, aspra ja forte. 

Termi Selvaggia viittaa villiin ja karuun. Paikka ei sovellu ihmiselämälle.

Aspra taasen voi viitata piikikkääseen, rosoiseen tai karkeaan. Tällä voidaan esimerkiksi tarkoittaa metsän vaarallista kasvustoa ja puiden pisteleviä oksia.

Forte viittaa metsän vaikeakulkuisuuteen. Toisin sanoen sieltä ei ole poispääsyä.

Allegorisesti luettuna tässä jatketaan sen korostamista, miten syntinen ihminen on maailmassa tuomittu pimeyteen ja kadotukseen. Dante ei ole vielä laskeutunut helvettiin mutta tässä jo ennakoidaan sitä, mitä siellä on luvassa: Ikuinen vankeus piinaavassa ympäristössä täynnä pistoksia ja kipua.

Viidenneltä riviltä löytyvä selva selvaggia on retorinen keino, jota Dante toisinaan käyttää (kuten monet muutkin keskiajan kirjailijat). Selva on substantiivimuoto, jolla viitataan metsään. Selvaggia taas on adjektiivi, joka tarkoittaa esimerkiksi villiä. Käyttämällä siis kaksi kertaa peräkkäin samaan etymologiaan pohjautuvaa sanaa, Dante tehostetusti korostaa substantiivin tietynlaista luonnetta. Kuten huomataan, käännöksessä on useimmissa kohtaa mahdotonta jäljitellä jokaista alkuperäistekstin hienoutta ja merkitysvivahdetta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti