maanantai 21. syyskuuta 2015

rivit 52-54

52 Io era tra color che son sospesi,
e donna mi chiamò beata e bella,
tal che di comandare io la richiesi.

Olin epäröivien joukossa kun minua kutsui nainen, niin autuas ja kaunis, että pyysin häntä käskemään minua.

epäröivien joukko: Virgiliuksen paikka Helvetissä oli Limbus. Sinne päätyvät sielut, jotka eivät olleet syntisiä mutta eivät myöskään voineet päästä paratiisiin, koska eivät olleet kristittyjä, esimerkiksi vauvat jotka ovat kuolleet ennen kastetta sekä vanhan testamentin hurskaat henkilöt. Dante sijoitti kyseiseen Helvetin piiriin myös monia ihailemiaan antiikin suurhenkilöitä, kuten filosofeja ja runoilijoita. Dante ja Virgilius saapuvat Limbukseen neljännessä laulussa.

Nainen, joka kutsuu Virgiliusta, on Beatrice.

Pysäytyskuva elokuvasta L’Inferno (1911), jonka ohjasivat Francesco Bertolini ja Adolfo Padovan 

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

rivit 49-51

49 Da questa tema a ciò che tu ti solve,
dirotti perch'io venni e quel ch'io 'ntesi
nel primo punto che di te mi dolve.

Vapauttaakseni sinut tuosta pelosta, kerron miksi tulin ja mitä sain kuulla, kun ensimmäisen kerran sinua säälin.

nel primo punto che di te mi dolve: "ensimmäisen kerran, kun kärsin vuoksesi"


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

rivit 46-48

46 la qual molte fïate l'omo ingombra
sí che d'onrata impresa lo rivolve,
come falso veder bestia quand' ombra.

43-45 ("Jos olen ymmärtänyt sanasi oikein", vastasi tuo jalo henki, "sieluusi on iskenyt pelkuruus,)
46-48 joka monesti valtaa henkilön niin, että jalosta aikeesta hän kääntyy pois kuin eläin, joka ei pimeän tullen kykene näkemään.




Jos katsomme tässä käytyjä rivejä yhdessä edellä käsiteltyjen kanssa, huomaamme mielenkiintoisen seikan Danten runomitasta:

43 "S'i' ho ben la parola tua intesa",
rispuose del magnanimo quell'ombra,
"l'anima tua è da viltade offesa;

46 la qual molte fïate l'omo ingombra
sí che d'onrata impresa lo rivolve,
come falso veder bestia quand' ombra.

Rivit 44 ja 48 nimittäin päättyvät kumpikin termiin "ombra". Danten käyttämä runomitta kieltää sanan käyttämisen itsensä riiminä. Tämä on kuitenkin sallittua silloin, kun termiä käytetään kahdessa eri merkityksessä.

rivillä 44 ombra tarkoittaa haamua tai henkeä, joka viittaa Vergiliukseen

rivillä 48 ombra tarkoittaa pimenemistä tai hämärtymistä, eli sitä käytetään verbinä. "Quand' ombra": "kun pimenee".


rivit 43-45

43 "S'i' ho ben la parola tua intesa",
rispuose del magnanimo quell'ombra,
"l'anima tua è da viltade offesa;

"Jos olen ymmärtänyt sanasi oikein", vastasi tuo jalo henki, "sieluusi on iskenyt pelkuruus(...)

Leinon käännös on runollisesti varsin onnistunut:

»Sanasi oikein tajunnut jos olen»,
minulle vastasi tuon Suuren varjo,
»povessas pelkuruus nyt vallitsevi,

ombra: varjo, haamu, aave, henki, aavistus, häivä...
anima: sielu, henki, (asian) "ydin", "sydän"